Hmm... Aamuni oli aikas levollinen siihen asti kunnes oli pakko herätä.. Levollinen ja sopiva. Miksikö? En tiedä tyhmästi mää olin taas mennyt nukkumaan vasta yhdeltä, mutta aamulla tunsin taas nukkuneeni ja minulla oli sopivan lämmin ja varpaani olivat hieman viileät. Mut mulla ei ollut kylmä vaan jos jotain voi jumalan lisäksi täydelliseksi sanoa niin se oli aamuinen lämpötila peiton alla :3
No mikään sellainen ei kestä kauaa sillä Teija pisti taas sen ihanan ääntely laulun soimaa -.-'. Amanda ja Teija olivat käyneet jo syömässä ja olihan senkin takia minun aikani nousta sängystä... Siivosimme vähän huonetta ja teimme tulevalle Norpalle nurkkatilan :D ja tila on noin 1/3 koko huoneesta XD .
Teimme lisäksi myös hard workkiä siihen asti kunnes Jaan lähti :D ja menimme syömään :3. Syömisen jälkeen menin yksikseni kauppaan. Näin matkalla jonkun niistä kirkossa olleista ja hän juttelikin mulle. mutta en oikein tajunnu mitä hän puhui joten päätin vaan hymyillä ja kävellä pois päin -.-'. Sen jälkeen ei olla oikee tehty mitään päätä huimaavaa.Itse olen istunut koneella kuunnellut musiikkia,soittanuit välissä pianoa ja katellut normi asiat koneella. No nyt äsken Amanda ja Teija tulivat kysymään et mentäisiinkö taas lasten luo ja taas sanoin et menkää te vaan.. Tänään tilanteesta tuli kuitenkin mutkikkaampi sillä päästin suustani lauseen:" musta vaan tuntuu et en oikee saa niihin kontaktia ja et olen vain tiellä.." Tietysti tähän vastataan taas sillä samalla kaaavalla :".--susta vaan TUNTUU siltä." En vain voi kestää sanaa TUNTO....
Tiedän et ei Jumalan asioita tehdä vain sen mukaan miltä tuntuu, mutta mulla on vaan taas nii sekava olo...Aivan kuin miettisin kaikkia asioita yhtä aikaa enkä tiedä itkeäkkö vai nauraakko...Tai no ennemminkin tällä hetkellä vain itkeä...Onha näitä mulla ollu ennenkin, mut yleensä olen voinut paeta rannalle katsomaan vaikka auringon laskua... No nyt tytöt päättikin vain mennä kauppaan sillä lähtö ovien takia oli niin vaikeaa...Onneksi en ole tääälä yksin mutta toivoisin et jotenkin pystyisin purkaan tän sekavan oloni pois...Noo eiköhän tää vie taas hellitä...En vain oikein pitänyt Amandan ilmeestä silloin kun hän sanoi olevansa huolissaan minusta....En jotenkin osaa ottaa tällähetkellä sääliä vastaan kun en vielä ole sillä pahimmalla asteella, josta Kreetta on yleensä aina joutunut kärsimään....


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti