Miten mää aina onnistunki

Varmaa monella on juhlien järjestelyn aikana pinna kireellä ja pienikin asia voi räjäyttää päpän, mutta miks mää onnistun räjäyttään äitini pään ja lisäksi vielä omani. Syy äidin raivolle oli et toin auton n. viis minsaa myöhemmin ku se ois pitäny. En tie myöhästykö äiti sen takia töistä mutta kyylä se raivoten lähti...Olin innostunu ku oltii vähä isommalla porukalla potkimas ja pelaamassa eikä mulla ollu kännykkää tai kelloa mukana nii en huomannu ajan kulua..
   Oma pääni räjähti ajatuksilla että teen aina vaan väärin kun mulla on kivaa.. Iha ku ois tarkotus et oon vaan kotona telvision ja koneen ääressä nii en tee mitää väärää et iha ku mun kuuluis olla sohvaperuna joka ei pysty liikkumaan sairastuu sokeri tautiin ja kuolee nuorena... No ei onneks mitää väistä oo tapahtunu, mutta tuntuu jo siltä et mitä järkee mun on pitää mitää juhliakaa kun sitten niihin liittyvillä asioilla mua kiristetää esim. Meidän ois pitäny mennä tänää eurokankaaseen kattoo yo mekkooni kankaita mut nyt ku en tullu ajossa nii äiti sano tai pikemminki huusi ettei se lähe mun kanssa sittekkää... Eihä se tietenkää 100% varmaa oo et juhlia ees tulee mutta pian oikeesti jätän pitämättä säästyypähän kaikkien aikaa ja rahaa... 
  Eihä ees mun omat sukulaiset muista mua nii mitäpä sillä on väliä... Ku meinataa järjestää omia juhlia YO päivälle ja sanotaa eihä kukaa pääse ylioppilaaks tänä vuonna.... Tänks vaa kyllä aina Jari muistetaan muttei mua.... Olen suvun joku hiiren paska.... Kutsukortitki on kohta jo valmiit mut no tuleepaha paljon takan sytykkeitä jos en lähetäkkää niitä. Eikä ne oos ees häävin näköset iha eskarilaisen tekemiä.
  Yritän piristyä mutta epäilet et ku äite herää nii sitte alkaa taas sellanen huuto Kähösellä ettei sitä kukaan kestä. Mut pakko myöstää et onpa nätti ilma vaikka tuskin se paljoa lohduttaa kun se huuto alkaa.