Ammatillisesti nämä asiat ovat kasvattaneet meikäläistä paljon, mutta hengellisesti ehkä sitäkin enemmän. Luottamus siihen, että meitä ohjataan ja hoidetaan ovat kasvaneet.
Tämän erityisesti kaksi rakasta riparia opettivat minulle. On aivan mahtavaa huomata ja saada kokea kuinka Jumalan koskettaa ihmisiä ja kuinka todella pelätystä asiasta voikin tulla koko homman paras juttu :). Jumalan pitää hulluistaankin huolen <3.
Nyt meikäläinen on Palamusessa vapaaehtoistyösä seurakunnassa viiden vuoden tauon jälkee. Silloin kokemus ei ehkä ollut henkisesti itselle rakkain ja koin monia ahdistuksen hetkiä, mutta musta on ollut mahtavaa kuinka silti oon muistellut täällä lähinnä vain niitä positiivisia hetkiä :). Tähän mennessä itselläni on ristiriitainen olo, sillä olen kokenut et meno on ihan hyvää, mutta on asioita, jotka vaivaa mieltä... Esimerkiksi äänen lähtö on ollut rasittavin juttu. Tuntunut et muutki pitää suunsa kii sit sen takia. Tän lisäks työttömyys ja siihen liittyvät asiat hakkaa takaraivossa kummittelevasti mut edelleen
"Herra on minun paimeneni minulta mitään ei puutu.."
Uskon kuitenki kaiken järjestävän vaikka haastatteluja on ollut ja monta hylsyjä oon saanut osakseni xD. Nyt pitää lähtee toimimaan ku Suomea pitää edustaa nyt jossai juhlissa xD.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti